Äitienpäivä

posted in: Elämän pohdintaa | 0

Tänään juhlitaan äitejä, anoppeja ja mummoja. Itse olen etuoikeutettu, kun minulla on elossa sekä äiti että anoppi. Se ei ole itsestään selvyys ”näillä kymmenillä”.

Olen myös itse äiti. Sekään ei ole itsestään selvää. Minunkin tuttavapiirissäni on naisia, joilla ei ole lapsia. Osasta tiedän, että lapsettomuus on oma tietoinen valinta. Osasta tiedän, että lapsia ei vain kuulu. Osan syitä en tiedä. Sitten on vielä heitä, joiden lapsi on mennyt valoon ennen äitiä.

Äitienpäivän hehkutus on siis vähän kaksipiippuinen juttu. Itselle se on tärkeä päivä, koska lapset ovat tehneet minusta minut. Kuitenkin (ja ehkä juuri siitä syystä) suren heidän puolestaan, joiden syli on tyhjä. Joille lasta ei kuulu, tai joilta se on otettu liian aikaisin pois. Kovasti tunteita herättävä päivä siis.

 

”Jos maailman äitien huokaukset
kimppuihin koottaisiin,
jos jokainen huoli ja pelko ja toive
pantaisiin pakettiin
ja jokainen piilossa itketty itku
puroina virtaisi,
ja jokainen kaipaus siivilleen saisi
nousta kuin enkeli,

niin maailmankaikkeus olisi täynnä
laulua äitien,
ja jokainen pensas ja lintu ja tuuli
katsoisi vaieten,
kun ilmojen halki valkea joukko
kantaisi valoa,
ja enkelin siipi koskettaisi
jokaista taloa.

Jo maailman äitien huokaukset
nousevat taivaisiin
ja kukaan ei tahdo hartaammin luottaa
Luojaan ja enkeliin
kuin maailman äidit, joiden sydän
sirpaleina jo on,
ja jokainen sirpale mustuneinkin
heijastaa auringon.”

 

Anna-Mari Kaskisen runon sanoilla toivotan äideille hyvää äitienpäivää. Extra-lämpimän halauksen annan heille, jotka eivät äitejä jostain syystä ole.

 

– Taina

Leave a Reply