https://www.valontalovalencia.fi/pelko-paketoi/

Pelko paketoi

posted in: Elämän pohdintaa | 0

Tänään pohdin vähän pelkoja. Tämäkin aihe tulee elämääni nyt useammasta tuutista, joten on hyväkin tätä ”itsekseen” vähän pureskella.

Meitä jokaista varmasti pelottaa jokin. Olen tosin tavannut ihmisiä, jotka sanovat etteivät pelkää mitään. Tuntuu jännältä, voiko se oikeasti olla niin? Onko tuon sanova ihminen aidosti itselleen rehellinen? Vai onko hän kasvattanut ympärilleen suojamuurin, joka suojista on hyvä huudella pelkäämättömyyttään? Suojamuuri on siitä tylsä rakennelma, ettei siitä mene läpi myöskään ne hyvät jutut. Ilo, onni, nauru, vapaus…

Terve pelko on tietysti hyvä juttu. On ihan hyvä, että esi-isät on osanneet pelätä oikeita asioita, silläpä mekin voidaan nyt täällä maapallolla tallustaa. Evoluutio on muokannut meistä sen verran viisaita, että osaamme jo luonnostaan pelätä vaarallisia juttuja. Mutta on myös niin paljon ”turhia” pelkoja, joiden me annamme kuormittaa arkeamme. Hankaluus on ehkä siinä, ettei niitä itsekään tiedosta.

Yksi ihmisen perustarpeista on olla hyödyllinen ja tarpeellinen toiselle ihmiselle. Sen vastakohtana voi olla pelko siitä, ettei kukaan enää tarvitse minua. Hylätyksi tulemisen pelko on yksi voimakkaimmista peloista mitä moni kokee. Näin alkoholistin lapsena olen kokenut hylätyksi tulemista monet kerrat. Vaikka minusta pidettiin huolta, jäin silti kakkoseksi sille pullolle. Lasisen lapsuuden kokeneet saattavat aikuisena olla riippuvaisia monista asioista, koska ovat lapsena tulleet hylätyiksi joko emotionaalisti tai fyysisesti. He voivat ripustautua puolisoonsa. Toisaalta tämän saman kokeneet ihmiset saattavat valita (tiedostamattaan) puolisokseen alkoholistin tai muuten ongelmallisesti käyttäytyvän ihmisen, jotta saavat hyysätä ja paapoa häntä. Olla tarpeellisia siis.

https://www.valontalovalencia.fi/pelko-paketoi/

Olen kuullut sanottavan, että esimerkiksi masennuksen takana pääsääntöinen tunne on suru ja ahdistuksen pelko. Kiinnitin huomiota sanaan tunne. Aloin penkomaan sitten tarkemmin pelkoa ja tunnetta. Me nykypäivän ihmiset ollaan kyllästetty median taholta katastrofaalisilla kuvilla. Saamme aivan jatkuvasti kuulla ja nähdä huonoja uutisia maailmalta. Tietysti onnettomuudet ja katastrofit myyvät enemmän kuin onnelliset uutiset. Mutta kun me päivästä toiseen näemme, kuulemme ja luemme pääsääntöisesti ikävistä asioista, varmasti se vaikuttaa meihin. Jälleen kerran tiedostamatta. Me kärsimme huolestuneisuudesta, hermostuneisuudesta, stressistä, ahdistuksesta, jotkut jopa paniikkihäiriöistä ja fobioista. Pelko menee meidän kehoomme ja vaikuttaa siellä ikävällä tavalla. Se vaikuttaa jopa meidän solutasollamme asti. Keho on jatkuvassa stressitilassa eikä toimi kunnolla ja oikein. Pelko on tunne siellä kehossa. Pelosta seuraa sitten muuta mukavaa, kuten yksinäisyyttä, vihaa, mustasukkaisuutta ja niin edelleen. Kierre on melkoinen.

Voi kumpa me osaisimme päästää (turhista) peloistamme irti. Moni ajattelee, että helpommin sanottu kuin tehty. Mutta ei se loppujen lopuksi kovin vaikeaa ole. Suurin ja oikeastaan ainoa este on siellä korvien välissä. Pelon äärelle pitää uskaltaa pysähtyä. Ensinnäkin pitää ottaa aikaa itselle, jotta voi tiedostaa omat pelkonsa. Ne voivat tosin olla aika syvälläkin, ja tuntuu ettei minua mikään pelota. Suurin pelko voi silloin olla pelko kohdata itsensä täysin paljaana. Ilman suojakilpiä. Tunnustaa itselleen, millainen ihminen sitä pohjimmiltaan on. Sillä kun tiedostaa ja tunnustaa pelkonsa, niiden voima joko häviää tai menettää suurelta osin voimansa.

https://www.valontalovalencia.fi/pelko-paketoi/

Jos tiedostaa pelkonsa, mutta ei uskalla kohdata niitä, kannatta miettiä miksi näin on. Oletko koskaan oikeasti kohdannut pelkojasi? Mitä tapahtui? On tietysti tilanteita, joissa pelot kannattaa kohdata ammattilaisen kanssa yhdessä esimerkiksi terapiassa. Jos kyseessä on kuitenkin vähän pienempi pelko, minä kehotan menemään sitä päin. Kun kohtaat pelkosi ja nöyrryt sen edessä, se sulaa pois. Anna tunteen tulla päin ja hyväksy se. Sinä et siihen kuole, sinä selviät siitä. Se on vain tunne, joka on oikeasti käytävä läpi. Jos pelkäät käydä pelon kimppuun oman tai läheistesi reaktion vuoksi, mene vaikka suihkuun. Kuvittele, miten virtaava vesi pesee sen pois. Olet turvassa omassa kylpyhuoneessasi ja annat pelon tulla päälle. Annat veden pestä sen pois. Huomaat, että selvisit siitä ja olet vahvempi. Se oli vain tunne, ei mitään konkreettista.

Aina voin antaa pelkosi myös valon auttajille. Kun minä löysin enkelit muutama vuosi sitten, ovat pelkoni suurelta osin pienentyneet. Jos löydän itseni murehtimasta vaikkapa tulevaa (johon en voi itse vaikuttaa), annan pelkoni enkelten huomaan. Paketoin huoleni käsieni välissä pakettiin ja ojennan (konkreettisesti) ”paketin” ylös. Jos teen tämän esimerkiksi illalla, saan nukkua yöni paljon paremmin. Joku muu murehtii minun puolestani. Samalla hyväksyn sen, että asiat menee kuten niiden pitää mennä. Kymmenisen vuotta sitten pelkäsin joka päivä isäni kuolemaa. Hänellä oli aika, jolloin hän suunnitteli itsensä tappamista. Minä murehdin, huolehdin ja pelkäsin itseni kippuralle isäni hengen puolesta. Nykyään tiedän, että asiat menee kuten niiden pitää mennä. Jos oikein huolestuttaa, pyydän enkeleitä pitämään hänestä huolta. Me jokainen kuollaan joskus ja se aika on meille määrätty (näin uskon). Tiedän kyllä, että kun läheiset sitten aikanaan kuolevat, se on kamala paikka. Mutta en suostu pelkäämään sitä etukäteen, sillä se on elämän hukkaan heittämistä.

Haastan sinut tällä viikolla sopivana aikana miettimään omia mahdollisia pelkojasi. Ovatko ne oikeita, siis kannattaako niihin panostaa resursseja? Jos ne ovat aiheellisia, mieti että voitko vaikuttaa asiaan mitenkään? Jos voit tehdä asialle jotain, niin tee. Jos et voi, hyväksy se. Mutta älä anna pelkojesi määrittää valintojasi ja elämäsi suuntaa. Olet siihen aivan liian arvokas. 

 

t. Taina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *